Kohtaloni joogapolku

BLOGI Elämääni tuli tilaa joogalle noin yhdeksän vuotta sitten. Vaikka jo teinivuosina tutustuin joogaa käsittelevään kirjallisuuteen (paljonkaan siitä ymmärtämättä), kesti liki kaksi vuosikymmentä ennenkuin tartuin tilaisuuteen osallistua joogatunnille.

Ensimmäiset harjoitukseni tein joogakoululla, joka sijaitsi kerrostalon vinttikerroksessa Tampereen Näsilinnankadulla. Ihan ensiksi jooga antoi keholle ääriviivat ja luvan olla olemassa. Ei mennyt kauan kun en enää vältellyt inhoten peilikuvaani, vaan kurkin sinne ensin uteliaana ja lopulta hyväksyvästi.

Hitaasti mutta varmasti säännöllinen asanaharjoitus pyykkäsi sisuskaluni uuteen uskoon.  Pahimmat iho-oireeni talttuivat ja muutenkin fyysinen olotila kohentui huomattavasti. Intensiivistä harjoittelua seurasi niinikään suloinen mutta petollinen euforia. Myös akrobaattiset tavoitteet huitelivat pilvissä.

Kunnianhimoni asettui kohtuullisiin mittoihin kun alaselkäni alkoi pahasti oireilla. Jätin vaativat taaksetaivutukset sikseen, sillä en halunnut loukata itseäni pysyvästi. Vuosien varovaisen harjoittelun myötä selkäni on kuin uusi, ja työskentelemme tätä nykyä sulassa sovussa.

Kadermon astangaretriitillä oppimani hengitysharjoitukset avasivat portit toisiin sfääreihin. Merkilliset tapahtumat kehon energeettisellä tasolla on kiehtovaa katsottavaa, eikä mikään johdata minua sinne yhtä varmasti kuin kolmen vartin vuorosierainhengitys. Toki se vaatii aina takertumatonta mieltä.

Jossain matkan varrella oivalsin Jumalan. Kesken fyysisen joogaharjoituksen jumalallinen oli läsnä ja ateismin idea lakkasi olemasta. Kyllä, keskellä päivää, trikonasanassa, omassa olohuoneessa. Kokemus herätti minussa syvän luottamuksen siihen, että elämä kantaa, vaikken itse aina osaisi tehdä niitä oikeita valintoja.

Kohtalon johdattamana päädyin neljä vuotta sitten pohjoisintialaisen tantran kurssille Helsinkiin. Siellä oppimani yantra- ja mantrameditaatioharjoitukset käänsivät maailmani tismalleen ylösalaisin. Siitä lukien minuus on alkanut näyttää kauniit puolensa. Elämä on selkeää ja tasapainossa. Kaikki muuttui, vaikka mikään ei muuttunut! Kuinka sen nyt selittäisi yhtään paremmin?

Arkaaisen maailmankuvan ja luontoymmärryksen avaimet löysin samoihin aikoihin. Kuinka huikeaa on nähdä, että puullakin on sielu, tuulella viesti ja tulella puhdistava vaikutus! Että huolimatta siitä kuinka erilliseksi menneestä kuvittelen itseni erkaantuneen, olen kuitenkin lenkki sukupolvien ketjussa, joka ulottuu aina ajan alkuun asti?

Joogan, meditaation ja luontoviisauden opiskelu ovat herättäneet minussa paitsi halun oppia lisää myös rohkeutta auttaa muita. Vaikka oivalluksia ei sellaisenaan voi opettaa, aina voi näyttää suuntaa ja antaa työkaluja. Opastaa kohti sisäistä valoa.

Jälkikirjoitus

Tässä kohtaa elämänpolkua haluan osoittaa kiitokseni Sirpa Tapaniselle lempeästä ja osaavasta astangaohjauksesta, Stefan Engströmille pranayamasta ja asennekasvatuksesta, Liz Padmadeville suuresta sydämestä ja mantrameditaatiosta, Susanna Aarniolle luontoymmärryksen avaimista sekä Kulavadhuta Satpuranandalle tantrafilosofian opetuksesta ja mestarillisesta kannustuksesta.

Kirjoittanut Sanna Gyllene.

Open your heart | Photo by Mika Majaranta