Kuka Sinä olet?

BLOGI Viimeisen viiden vuoden aikana olen tehnyt toden teolla töitä itseni kanssa. Välillä toivon, että olisin tehnyt enemmän fyysisen kehoni eteen, mutta työntekoni on keskittynyt pääasiassa mieleen ja henkiseen puoleen. Mutta treeniä sekin ja välillä varsin tuskaista touhua. Tai, no onhan mielen treenaaminenkin fyysistä, vaikuttaahan se aivojen rakenteeseen.

Minäkuvamme muodostuminen alkaa varhaislapsuudessamme. Lapsena opimme jäljittelemällä muita ja peilaamalla itseämme toisiin ihmisiin. Miten kuuluu toimia, jotta minut hyväksytään? Miten kuuluu toimia, jotta tulen huomatuksi? Milloin on hyväksyttyä nauraa ja milloin itkeä? Missä tilanteissa hävettää ja mitä tulee pelätä? Mitä tunteita on sopiva näyttää? Näytänkö hyvältä, olenko hidas, olenko arvokas? Havaintojemme perusteella luomme uskomuksia siitä, millaisia olemme ja toimimme sen mukaisesti. Jotkut opitut uskomukset rajoittavat meitä, toiset taas saavat meidät uskomaan ja luottamaan itseemme.

Tarpeeksi usein toistettuna toiminta- tai reagointitapamme muodostavat aivoihimme hermosoluyhteyksiä ja TSA-DAM, mielen automaattinen toimintamalli on syntynyt. Vaikka muistan useinkin nuorempana ajatelleeni, etten todellakaan toimi niin kuin vanhempani, olen toistuvasti saanut itseni rysän päältä kiinni. Joskus puhuessani olen jopa käyttänyt täsmälleen samoja sanoja, juuri niitä, jotka ovat aikanaan minua ärsyttäneet.

Kaikki kokemuksemme vaikuttavat plastisten aivojemme rakenteeseen ja toimintaan luoden uusia ja surkastuttaen käyttämättömiä hermosoluyhteyksiä. Olemme elämämme ihmisten, tapahtumien ja kokemusten sekä niihin liittyvien omien tulkintojemme muovaamia. Lapsuudessa opittu toimintamalli voi ohjata meitä mielenautomaatioista käsin vielä aikuisenakin. Osa luoduista automaatiosta on meille hyväksi ja toiset taas eivät. Nyt pimenevinä ja synkkinä marraskuun päivinä olen kiitollinen äidilleni siitä, että minut on jo lapsena aivopesty tunnelmoimaan ja odottamaan Joulua. Ensimmäiset viitteet lähestyvästä joulunajasta laukaisevat minussa lempeän ja kotoisan tunnelman, jonka avulla jaksan tämän pimeän ajan.

Aivojen plastisuus on myös mahdollisuus muuttua haluamaamme suuntaan. Kun olemme tietoisia toimissamme, voimme päättää millaisista toimintamalleista haluamme luopua ja millaisia uusia hermosoluyhteyksiä aivoihimme rakennamme. Esimerkiksi mindfulness-harjoittelun myötä opetamme aivoillemme läsnäolon taitoja, jolloin olemme tilanteessa kuin tilanteessa läsnä keskittyneemmin. Aistit avoimina kykenemme paremmin havainnoimaan, olemmeko toimimassa automaatiovaihteella vai juuri kyseisellä hetkellä haluamallamme tavalla. Kiitollisuusharjoitusten myötä omaksumme kiitollisemman elämänasenteen, ja kohtaamalla turvallisessa ympäristössä pelkomme, voimme päästä niistä eroon. Aivojen plastisuus on ovi haluamaamme elämään.

Olen onnellinen lappilaisista juuristani ja luonnon keskellä vietetyistä lapsuus- ja nuoruusvuosista, rakkaista isovanhemmistani, ihanista tädeistäni ja muista sukulaisista ympärilläni. Sieltä on peräisin moni minulle toimiva automaatio ja toimintamalli. Jostakin Itä-Lapin perukoilta ja sukujeni taustoilta ovat kuitenkin itäneet siemenet myös huonolle itsetunnolle ja hankalasti sanoitettavalle huonommuuden tunteelle, ja ei-niin-hyvälle parisuhdemallille. Näiden teemojen kanssa olen painiskellut vuosikausia. Pala palata olen murtanut uskomuksiani, uskaltautunut kuuntelemaan itsestäni kumpuvia syvimpiä toiveita ja toiminut niiden mukaisesti. Tehnyt elämästä enemmän minun näköistäni. Nyt tunnen itseni paremmin, hyvässä ja pahassa, ymmärrän miksi toimin niin kuin toimin. Tunnistan huvittuneena, milloin ”kiltti tyttö” minussa on sanomassa KYLLÄ, vaikka itse haluan sanoa EI. Tai milloin minussa aktivoituu lappilainen suorasuu ja yritän (ehtiä) pehmentää tokaisuni kohteliaammaksi. Ja voi, kuinka monta toimintatapaa kaipaakaan vielä hiomista.

Kasvava itsetuntemus tuo myös ymmärrystä ja myötätuntoa muiden kohtaamiseen. Jokaisen ihmisen sisimmästä löytyy puhdas ja valovoimainen ITSE, josta on vuosien varrella muovautunut lähipiirin, kulttuuriperimän ja koetun elämän myötä juuri se henkilö, joka hän on kohtaamisen hetkellä. Kohdatessamme toisemme läsnäolevana myötätunnon tilassa, voimme kurkistaa toistemme uskomuksilla ja opituilla tavoilla rakennetun kuoren alle ja nähdä toistemme sisäisen kauneuden ja todellisen olemuksen. Kuka Sinä olet?

Kirjoittanut Sari Leinonen