Sannan kasvupolulla

Kouluttajasi on elämäntaidon opas Sanna Gyllene. Olen tarkkasilmäinen pohtija, ja intohimoni on löytää arkisiin haasteisiin käytännöllisiä ratkaisuja. Kaiken mitä opetan – on se sitten jooga, kasviskokkaus, stressinhallinta tai tunne-elämän solmujen avaus – olen itse paitsi teoriassa myös käytännössä testannut ja hyväksi havainnut.

Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri. Ennen hyvinvointialan yrittäjyyttä työskentelin pitkään viestintäasiantuntijajana hektisen tapahtumatuotannon parissa sekä valtakunnan politiikan taustajoukoissa. Olen myös asunut ulkomailla ja matkustanut paljon. Olen syönyt herrojen pöydissä ja kulkenut narrien rinnalla.

Yksi asia, josta en koskaan reissuillani luopunut on vapaus. Vahva vapauden ja riippumattomuuden tarve oli minussa jo lapsena. Muistan viettäneeni viikonloppuja yksin kotona jo kymmenvuotiaana, kun en halunnut mennä vanhempieni kanssa mökille, koska siellä oli mielestäni tylsää ilman kavereita. Niinpä  lämmitin pannulla isäni tekemää maailman parasta makaronilaatikkoa ja kipaisin lähikaupasta täydennystä jääkaappiin tarvittaessa.

Pidän itseäni enmmän kuin onnekkaana elettyäni turvatun lapsuuden kahdessa pikkukaupungissa Kainuussa ja Lapissa. En kuitenkaan ole välttynyt vastoinkäymisiltä elämässä, vaan pelottomana luonteena olen törmännyt vaikeuksiin päistikkaa. Suurin haasteeni ihmiseksi kasvamisessa on ollut terveen itsetunnon rakentaminen.

Teinivuosina ja nuorena aikuisena olin ihmissuhteissa ujo ja arka. Pidin itseäni maailman tylsimpänä tyyppinä. Kadehdin salaa ystäviäni, ja seurustelusuhteissa kärsin mustasukkaisuudesta, eivätkä epäterveet ihmissuhteet auttaneet asiaa. Huomaamatta luisuin syömishäiriöihin ja meni vuosia etten voinut katsoa itseäni peilistä kaulasta alaspäin. Inhosin kehoani enemmän kuin mitään. Jossain vaiheessa syömishäiriö vaihtui juomishäiriöksi. Alkoholi sai oloni tuntumaan jotenkin siedettävältä. Sen avulla kehitin sosiaalisia taitojani ja sain paljon kavereita juhliessani Tampereen öisissä valoissa.

Jooga tervehdytti hitaasti mutta varmasti minäkuvani. Aloin löytää kotini ihoni alta. Kykenin ottamaan etäisyyttä omiin ajatuksiini ja tunnistamaan rakenteita, jotka ylläpitivät vääristynyttä kuvaa itsestäni. Sain pikku hiljaa otetta elämään. Meditaation ja erilaisten kehollisten harjoitusten avulla olen oppinut tuntemaan itseäni entistä paremmin. Kehon ja mielen yhteys on käynyt ilmiselväksi, niin myös luonnon parantava voima.

Jossain vaiheessa myös jatkuva juhliminen jäi taakse. Avain muutokseen oli radikaali rehellisyys itseä kohtaan. Maskit, selitykset, sitkut ja mutkut oli siirrettävä syrjään ja kohdattava oma peilikuva sellaisenaan.

Kesällä 2008 menetin isäni nopeasti etenevään sairauteen. Isän äkillinen kuolema oli minulle mykistävä shokki, sillä vaikka elämäni oli levotonta, niin tiesin että isäni olisi tukenani jos jostain syystä en pärjäisi. Liekö sattumaa, mutta samana vuonna löysin todellisen sielunkumppanin, jonka kanssa olen saanut kasvaa ja kompastella elämänpolulla eteenpäin. Isäni lisäksi puolisoni on sellainen ihminen, jonka tukeen olen voinut aina luottaa. Rakkaudella on ihmeellinen voima!

Monipolvisen elämäni ansiosta minulla on perspektiiviä asioihin. Jos kaikki tähän asti oppimani pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se kuuluu näin: Kaikki olennainen – rauha, tahto ja voima – löytyvät meistä sisältä. Kun löydät nämä aarteet itsestäsi, pystyt melkein mihin vain!

Rohkeutta! Toivottaa Sanna Gyllene Lentiirasta, Kainuun saloilta.