Tervetuloa laiska päivä

BLOGI Tänä kesänä olen tuntenut itseni kiireisemmäksi kuin koskaan. Kalenterissa on paitsi ennakoitavia joogaohjauksia ja joustavia paperitöitä myös päivän varoitusajalla eteen tulevia keikkahommia, sukujuhlien järkkäilyä, kylästelyjä sekä joitakin pakollisia pikkureissuja.

Vaihteleva rytmi on minulle vallan sopiva, ei siinä mitään. Olen melko hyvä säännöstelemän aikaani ja kieltäydyn kohteliaasti töistä, jos se tuntuu kuormittavan kalenteria liikaa.

Mutta kun tähän kuvioon asetetaan kodin remonttikehykset, näyttää asetelma jo hieman toiselta. Kun puoliso on vapautettu kodinaskareista jää minun vastuulleni huolehtia että rakentajalla on apetta lautasella kello kaksitoista. Myös tiskaus, pyykkäys, kaupassakäynti ja siivous kuuluvat tänä kesänä pääosin minun velvollisuuksiini samaten kuin nurmikonleikkuu sekä hyötypuutarhan perustaminen ja ylläpitäminen. Ja jos suinkin ennätän, tartun tietysti myös lapion varteen silloin kun maata, lautaa tai sepeliä pitää siirtää paikasta toiseen.

Tässä huhkiessa olen miettinyt että kuinka pienten lasten vanhemmat selviävät tästä kaikesta? Elämästä ylipäätään. Moni tekee kahdeksan tunnin työpäiviä viitenä päivänä viikossa. Sen lisäksi he petaavat ja paijaavat, kokkaavat ja kulettavat, rakentavat ja reissaavat, siivoavat ja säntäilevät kello kaulassa sovitellen omia ja lastensa menoja. Kuinka ihmeessä he sen tekevät? Pelkkä arvausleikki lapsiperheen arjesta saa pääni surisemaan.

Sunnuntaina meillä vietettiin laiska päivä, joka tulikin todella tarpeeseen. Laiskalla päivällä tarkoitan sellaista, jota muinoin vietettiin kun tuli juhlittua pikkutunneille aivan liian monen drinksun voimin. Näin aikuistuneena meno harvemmin hyytyy krapulaan, vaan järjestelmä pykii kiihkeän kesäkalenterin vuoksi.

Laiskana päivänä keittiön punainen lanka on nopeus sekä riittävä suolan, rasvan ja makean määrä. Laiskana päivänä saa surutta katsella leffoja ja sarjoja putkeen, lukea sata sivua kirjaa ja juua teetä litratolkulla. Ei tarvitse näyttää nenää pihalla jos ei huvita, vaikka aurinko paistaisi kuinka. Voi olla välittämättä rikkaruohoista, sukista lattialla tai mistään muustakaan. Saa antautua haaveilemaan, ottaa nokoset tai ihailla omaa peilikuvaan, jos se mukavalta tuntuu. Pääasia on että kaikilla perheenjäsenillä – kissat mukaan lukien – on riittävästi ruokaa lautasella ja sauna lämpimässä jo iltapäivällä.

Edellisen kerran laiskottelin kunnolla juhannuksena. Senpä ajan tuhlasin puolittain somessa, mitä virhettä en toistanut tällä kertaa. Olen vakuuttunut, että laiskana päivänä puhelin palvelee parhaiten mykkänä.

Päivän lyhetessä laiskoja päiviä tulee vietettyä luontaisesti enemmän. Talvella luontokin lepää eikä vaadi muita toimenpiteitä kuin varauksetonta ihailua ikkunan takaa ja ehkä vähän letkeitä lumitöitä. Ylenmääräiset remonttikiireetkin asettunevat kohtuullisiin mittoihin.

Onneksi kesälläkin sopii viettää laiskaa päivää, jos ei nyt joka viikko niin ainakin joka toinen. Parasta on, kun laiskaa päivää viettävät kaikki perheenjäsenet samaan aikaan niin kenenkään ei tarvitse potea syyllisyyttä kun vetäydytään pienimmistäkin velvollisuuksista. Sillä kiireetön lokoilu tekee kutaa.

Kirjoittanut Sanna Kyllönen.

Rantasauna | Photo by Sanna Gyllene