Ihmisyys inhimillisine piirteinen on aina kiehtonut minua. Ihmisten henkilökohtaisissa tarinoissa viehättävät etenkin ne tapahtumat, jotka muuttavat elämän suunnan.

Minä itse synnyin vuonna 1976 Itä-Lapissa Kemijärvellä. Vietin lapsuus- ja nuoruusvuoteni kaukana pikkukaupungin valoista järven ja metsän välimaastossa. Ikätovereita ei muutaman talon kotikylässäni ollut, joten koulun jälkeen vietin paljon aikaa luonnossa ja kirjojen parissa. Lukioaikana muutin Kemijärven kaupunkiin, jossa virikkeet muuttuivat. Oi noita nuoruusvuosia! Ihan kaikista tekemisistäni en voi olla ylpeä, mutta näin jälkiviisaana voin todeta jokaisen tapahtuman olleen tärkeä oppiläksy ihmisyydestä ja minusta itsestäni.

Yksi elämäni käännekohdista tapahtui vuonna 1998. Unohdin haaveeni filosofian opinnoista, sen sijaan löysin itseni opiskelemasta rakennusinsinööriksi ja tapasin kahden vanhimman lapseni isän ja muutin Helsinkiin ja myöhemmin Tuusulaan. Tuolloin käynnistyi ajanjakso, jota näin jälkeen päin voisin kutsua kotileikiksi. Oli äiti, isä, tytär ja poika, rintamamiestalo, farmariauto, kiva työ ja mukavat työkaverit. Viikonloppuisin rentouduttiin hyvän ruoan ja viinin parissa. Jälkeen päin huomaan, kuinka aloin tiedostamattani ja kyseenalaistamatta toistaa vanhempieni parisuhdemallia ja muilta opittuja hyväksyttyjä arjen rutiineja. En voi sanoa olleeni onneton, mutta kaiken tuon keskellä unohdin todellisen itseni. Olin kadottanut uteliaisuuteni elämää kohtaan enkä tuntenut enää oloani mukavaksi kehossani.

Vuonna 2008 vaihdoin työpaikkaa. Tuolloin en tiennyt, että tuleva talouden laskusuhdanne tulisi tönäisemään koko elämäni uuteen suuntaan. Työtilanne rakennusalla heikkeni nopeasti ja tehtävänkuvani muuttui. Työni hoitamiseen eivät tunnit tahtoneet riittää. Vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan avasin tietokoneen ja tein töitä niin pitkään kuin kykenin. Työuupumus ja rutinoitunut tylsä arki käynnistivät prosessin, joka ajoi minut kohtamaan inhimillisen itseni. Tapahtumat johtivat toiseen ja vuoden 2010 lopulla avioliittoni päättyi. Perheidyllin sirpaleet jaloissani jouduin kohtaamaan itsessäni puolia, joita en aikaisemmin tiennyt olevankaan. Yritin paeta sisälläni vellovaa pahaa oloa miten milloinkin. Olin hukassa äitiyden kanssa lasten asuessa joka toisen viikon isänsä kanssa. Yksinäisinä hiljaisina hetkinä ulvoin surkeuttani.

En enää muista mikä oli ensimmäinen kirja, joka imaisi minut itsensä kehittämisen, itsetutkiskelun ja henkisyyden maailmaan. Oivallusten kautta oloni alkoi muuttua parammaksi ja tunsin tutustuvani itseeni uudelleen. Valtavan innostuksen vallassa luin kaiken liikenevän ajan. Lasten ollessa isänsä luona, käytin suurimman osan vapaa-ajastani lukemiseen ja osallistuin jos jonkinlaisille kursseille ja koulutuksiin. Päivätyöni tein tuolloin rakennusliikkeen tuotantoinsinöörin tehtävissä ja koin sisäistä ristiriitaa työni ja uuden henkisemmän maailmankuvan yhdistämisessä.

Vuonna 2013 osallistuin Henkinen valmentaja®-koulutusohjelmaan, mikä on yksi elämäni merkittävimmistä kokemuksista. Vuoden kestävä koulutus vei minut huikealle matkalle itseeni. Tein valtavasti työtä omien pelkojeni ja uskomusteni kanssa ja liuin yhä syvemmälle henkiseen maailmaan. Samaan aikaan vaihdoin työni rakennusliikkeen palveluksesta rakennuttajatoimistoon. Näkökulman muutos rakennusalaan tyydytti ammatillista muutoshaluani. Myös omaan mieleni rakentama raja-aita teknisen ja henkisen maailman välillä alkoi hälvetä. Tunsin vihdoin olevani sinut itseni kanssa. Vuonna 2013 valmistuin myös Reiki Masteriksi ja energioiden maailma ja metafysiikka avarsivat maailmankuvaani.

Elokuussa 2014 tapasin puolisoni ja tuosta kohtaamisesta lähtikin liikkeelle tapahtumien vyöry. Uusperheen arjen pyörityksessä ja remontoitavassa omakotitalossa asuessamme olen saanut käytännössä testata mielenhallinnan työkaluja ja läsnäolotaitoja. Keväällä 2016 perheemme kasvoi ihanalla tyttärellä. Synnytys ja vauva-ajan kokeminen nelikymppisenä ovat olleet upeita kokemuksia. On ollut myös mahtava huomata kuinka ihana parisuhde voi olla, kun tulet hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet.

Kaiken kokemani ja oppimani myötä olen saanut elämääni syvyyttä ja sisäinen levottomuuteni on muuttunut lempeäksi rauhaksi. Tuo sisäinen tunne kulkee mukanani kaikessa, niin uusperheen arjessa kuin työssäkin. Keväällä 2017 valmistuin Mindfulness työssä- ohjaajaksi, jonka myötä halu jakaa tietämystä ja omia oivalluksia kasvoi kasvamistaan ja perustin Ikivalkean tammikuussa 2017 hyvän ystäväni Sanna Kyllösen kanssa. Sittemmin Ikivalkea Oy on siirtynyt kokonaan minun haltuuni. Yritystoiminnan ohella toimin kehitysinsinöörin tehtävissä vantaalaisessa rakennuttajatoimistossa. Yritysmaailmassa ja kehitystehtävissä pääsen testaamaan ja soveltamaan läsnäolotaitoja, itsensä johtamista, vuorovaikutustaitoja ja ihmisten välistä energeettistä tiedonsiirtoja käytännössä. On ihmeellisen ihanaa tuntea itsensä ja oma henkinen ulottuvuus ja osata käyttää niitä hyödyksi työelämässä ja vapaa-ajalla.

Oma itsetutkiskeluni jatkuu aina vain ja olen ikuinen opiskelija. Keväällä 2019 aloitin joogaopettajaopinnot ja on upeaa oppia mielen, kehon ja sielun välisestä yhteydestä myös kehollisten harjoitusten kautta.

Ikivalkean koulutusten kautta saan jakaa kaikkea oppimaan auttaakseni muita ymmärtämään mielensä ihmeet, kuuntelemaan oman sydämen viisautta ja oivaltamaan kuinka läsnäolo paljastaa arjen salatun kauneuden.

Syksyn 2019 aikana muutan perheeni kanssa takaisin lapsuudenkotini maisemiin Kemijärvelle. Jatkossa järjestän koulutukseni pääkaupunkiseudun lisäksi myös Itä-Lapissa.

Olet lämpimästi tervetullut koulutuksiini ja retriiteilleni!

Rakkaudella Sari

Sari Leinonen with her daughter | Photo by Sanna Gyllene