Ihmisyys inhimillisine piirteinen on aina kiehtonut minua. Ihmisten henkilökohtaisissa tarinoissa viehättävät etenkin ne tapahtumat, jotka muuttavat elämän suunnan. Minä itse synnyin vuonna 1976 Itä-Lapissa Kemijärvellä. Vietin lapsuus- ja nuoruusvuoteni kaukana pikkukaupungin valoista järven ja metsän välimaastossa. Ikätovereita ei muutaman talon kotikylässäni ollut, joten koulun jälkeen vietin paljon aikaa luonnossa ja kirjojen parissa. Lukioaikana luonnossa samoilevasta lukutoukasta kuoriutui varsinainen bilehile. Ihan kaikista tekemisistäni en voi olla ylpeä, mutta näin jälkiviisaana voin todeta jokaisen tapahtuman olleen tärkeä oppiläksy ihmisyydestä ja minusta itsestäni.

Yksi elämäni käännekohdista tapahtui vuonna 1998. Unohdin haaveeni filosofian opinnoista, sen sijaan löysin itseni opiskelemasta rakennusinsinööriksi ja tapasin kahden vanhimman lapseni isän ja muutin Helsingin kautta Tuusulaan. Tuolloin käynnistyi ajanjakso, jota näin jälkeen päin voisin kutsua kotileikiksi. Oli äiti, isä, tytär ja poika, rintamamiestalo, farmariauto, kiva työ ja mukavat työkaverit. Viikonloppuisin rentouduttiin hyvän ruoan ja viinin parissa. Jälkeen päin huomaan, kuinka aloin tiedostamattani ja kyseenalaistamatta toistaa vanhempieni parisuhdemallia ja muilta opittuja hyväksyttyjä arjen rutiineja. En voi sanoa olleeni onneton, mutta kaiken tuon keskellä unohdin todellisen itseni. Olin kadottanut uteliaisuuteni elämää kohtaan, oloni oli tyhjä, enkä tuntenut oloani mukavaksi kehossani.

Vuonna 2008 vaihdoin työpaikkaa. Tuolloin en tiennyt, että tuleva talouden laskusuhdanne tulisi tönäisemään koko elämäni uuteen suuntaan. Työtilanne rakennusalalla heikkeni ja tehtävänkuvani muuttui. Työni hoitamiseen eivät tunnit tahtoneet riittää. Vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan avasin tietokoneen ja tein töitä niin pitkään kuin kykenin. Työuupumus ja rutinoitunut tylsä arki käynnistivät prosessin, joka ajoi minut kohtamaan inhimillisen itseni. Tapahtumat johtivat toiseen ja vuoden 2010 lopulla avioliittoni päättyi. Perheidyllin sirpaleet jaloissani jouduin kohtaamaan itsessäni puolia, joita en aikaisemmin tiennyt olevankaan. Yritin paeta sisälläni vellovaa pahaa oloa miten milloinkin. Olin hukassa äitiyden kanssa lasten asuessa joka toisen viikon isänsä kanssa. Yksinäisinä hiljaisina hetkinä ulvoin surkeuttani ja kaihoisaa kaipuutani parempaan.

En enää muista mikä oli ensimmäinen kirja, joka imaisi minut itsensä kehittämisen, itsetutkiskelun ja henkisyyden maailmaan. Itse oivallusten kautta oloni alkoi muuttua paremmaksi ja elämä tuntui mielenkiintoisemmalta. Minusta tuli henkisyyden erilaisten ilmenemismuotojen suurkuluttaja ja kävin kursseja kurssin perään. Reiki avasi ovet energeettiseen maailmaan ja oman intuition vahvistamiseen. Tajusin kuinka suppea ja rajoittunut oma maailmankuvani ja ajatteluni olikaan ollut. Henkinen ulottuvuus laajensi näkemystä kaikilla elämän osa-alueilla. Siitä huolimatta tunsin eläväni kahdessa erillisessä maailmassa. Työskentelin rakennusliikkeessä tuotantoinsinöörin tehtävässä ja teknisen ja henkisen maailmankuvan yhdistäminen tuntui haasteelliselta. Tuolloin minun oli hankala edes puhua henkisistä asioista ystävieni ja työtovereitteni kanssa.

Vuonna 2013 osallistuin Henkinen valmentaja®- koulutusohjelmaan. Vuoden kestävä koulutus vei minut huikealle matkalle itseeni. Tein valtavasti työtä omien pelkojeni ja uskomusteni kanssa. Samaan aikaan vaihdoin työni rakennusliikkeen palveluksesta rakennuttajatoimistoon. Tuolloin omaan mieleni rakentama raja-aita teknisen ja henkisen maailman välillä alkoi hälvetä. Tunsin vihdoin olevani sinut itseni kanssa. Vuonna 2013 valmistuin myös Reiki Masteriksi. Tuolloin yhteys sekä luottamus korkeampaan älyyn, universaaliin viisauteen, Luojaan tai lähteeseen, universaaliin rakkauteen, millä nimellä sitä kukin meistä kutsuukaan, syveni ja tuosta yhteydestä ammennan voimaa ja sisäistä rauhaa.

Elokuussa 2014 tapasin puolisoni ja ollut myös mahtava huomata kuinka ihana parisuhde voi olla, kun tulet hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet ja kun kaikesta voi ja uskaltaa puhua. Parisuhde ja uusperheen arjen pyöritys remontoitavassa omakotitalossa vei hetkessä mielenhallintataidot ja henkiset työkalut käytännön testiin. Keväällä 2016 perheemme kasvoi ihanalla tyttärellä. Synnytys ja vauva-ajan kokeminen nelikymppisenä ovat olleet upeita kokemuksia. Lapsen syntymän jälkeen minulla tuli voimakas tarve löytää uudenlainen yhteys kehooni ja tuolloin Yinjooga ja sen meditatiivinen olemus veivät minut mukanaan ja aloitin tuolloin säännöllisen joogaharjoituksen.

Keväällä 2017 valmistuin Mindfulness työssä- ohjaajaksi, jonka myötä halu jakaa tietämystä ja omia oivalluksia kasvoi kasvamistaan ja perustin Ikivalkean tammikuussa 2017 hyvän ystäväni Sanna Kyllösen kanssa. Sittemmin Ikivalkea Oy on siirtynyt kokonaan minun haltuuni. Yrittäjyyteni on ollut sivutoimista ja iltatähteni vanhempain vapaan päätyttyä työskentelin kehitysinsinöörin tehtävissä vantaalaisessa rakennuttajatoimistossa. Yritysmaailmassa olen saanut kokea, kuinka läsnäolotaitoja, itsensä johtamista, vuorovaikutustaitoja ja ihmisten välistä energeettistä tiedonsiirtoa ja sieluyhteyttä hyödynnetään käytännössä. On ihmeellisen ihanaa tuntea itsensä sekä oma henkinen ulottuvuutensa ja hyödyntää sitä kaikilla elämän osa-alueilla. Ei ole olemassa työminää ja vapaa-ajanminää, vaan MINÄ omassa energiassani erilaissa tilanteissa.

Henkinen yhteyteni on ollut voimakkaasti sielun ja mielen tasolla ja kehollinen ulottuvuus jäi sivurooliin. Yinjoogan kautta löysin yhteyden kehooni ja kiinnostus joogaan syveni. Vuoden 2019 aikana osallistuin Joogakoulu Shantin opettajakoulutukseen. Joogaopinnot ja oman kehoyhteyden syventäminen olivat eheyttäviä kokemuksia. Nyt jooga, mindfuness, Reiki ja mentaalivalmennus sulautuvat kauttani omanalaiseksi kokonaisuudeksi.

Elämä oli pääkaupunkiseudulla mallillaan, mutta sisäisen rauhan myötä aloin kaivata yhä enemmän myös hiljaisuutta ja luonnon läheisyyttä ja teimmekin päätöksen muuttaa Lappiin. Syksyllä 2019 myimme talomme Tuusulassa ja muutimme asumaan lapsuuden kotiini Kemijärven rannalle. Reilun 20 pääkaupunkiseudulla vietetyn vuoden jälkeen nautin toden teolla lappilaisesta luonnosta ja elämän menosta. Tunnen olevani kotona!

Työskentelen tällä hetkellä Itä-Lapin kuntayhtymän VähäC-hankkeen projektipäällikkönä sekä opetan joogaa ja mindfulnessia Kemijärven kansalaisopistolla. Tämän lisäksi jaan Ikivalkean koulutusten kautta omakohtaisen oivalluksen kautta pureksittua tietoa henkisestä hyvinvoinnista, mielen ihmeistä, sydämen viisaudesta ja läsnäolon kauneudesta.


Olet lämpimästi tervetullut koulutuksiini ja retriiteilleni!
Rakkaudella Sari

Sari Leinonen with her daughter | Photo by Sanna Gyllene